Rajat ylittävissä lastensuojelutilanteissa on tärkeä reagoida nopeasti ja siksi paikallisten sosiaalityöntekijöiden ja paikallispoliisin rooli niiden tunnistamisessa on keskeinen. Haasteita aiheuttavat tilanteiden moninaisuus, järjestelmän pirstaleisuus ja viiveet.
Ulkomailla kadonneita tai erilaisin hätätilanteisiin joutuneita lapsia, kansainvälisiä lapsikaappauksia, lastensuojelua toiseen maahan pakoon lähteviä perheitä – sosiaalityötä tekevien ammattilaisten kohtaamat ylirajaiset lastensuojelutilanteet ovat moninaisia. Tämä ilmenee tuoreista tutkimuksista, joiden tuloksia esiteltiin Helsingissä 28. toukokuuta BOMOCULT-tutkimusyhteisön ja hyvinvointioikeuden keskuksen järjestämässä tilaisuudessa.
Tutkijat muistuttivat, että ylirajaisissa lastensuojelutilanteissa on myös paljon samaa kuin kaikessa muussakin lastensuojelussa.
– Samat ongelmat, jotka näkyvät lastensuojelun maailmassa yleisesti, näkyvät ja usein kärjistyvät myös rajat ylittävissä tilanteissa, apulaisprofessori Sanna Mustasaari Itä-Suomen yliopistosta painotti.
Toimivaltasääntelyä ei tunneta riittävästi
Tutkimuksissa käytiin läpi lähes 200 oikeusministeriön keskusviranomaisena käsittelemää lastensuojelutapausta vuosilta 2012–2020. Lisäksi haastateltiin eri viranomaisia, järjestökentän toimijoita, opetustoimen henkilöstöä sekä yksityishenkilöitä. Sanna Mustasaari korosti, että aineisto kattaa vain ne tapaukset, joissa viranomaiset ovat tunnistaneet velvollisuuden toimia.
– Tilastot eivät siis kerro kaikkea, ja ylirajaisissa tilanteissa elävät ja suojelua tarvitsevat lapset voivat jäädä palvelujärjestelmän väliinputoajiksi ja ilman tarvitsemaansa apua monenlaisista syistä. Tutkimuksen aineistot kertovat kautta linjan, että viranomaisten toimivaltaa ja vastuuta koskevaa sääntelyä tunnetaan melko huonosti.
Monet tekijät hankaloittavat rajat ylittäviin lastensuojelutilanteisiin puuttumista. Esimerkiksi sosiaalityö ja vastuu ihmisoikeuksien toteutumisesta mielletään usein kansallisvaltiokeskeisesti, mikä mutkistaa tilanteita. Myös sääntelyn rakenne ja lähtökohdat yksityis- ja julkisoikeudessa vaikuttavat siihen, että tilanteet jäävät helposti katveeseen.
–Eurooppalaisen sääntelyn tavoitteena on ollut helpottaa perheiden liikkuvuutta. Toisaalta lasten haavoittuvuutta ja ongelmia oikeuksiin pääsyssä tunnistetaan varsin huonosti.
Toimintamahdollisuuksia ei aina tunnisteta
Helsingin yliopiston apulaisprofessorin Maija Jäppisen mukaan oikeusministeriön tilastoissa näkyy vain jäävuoren huippu viranomaisten hoitamista lastensuojelutilanteista. Usein yhteistyötä tehdään suoraan kohdemaan keskusviranomaisten kanssa ja tutkimuksen perusteella esimerkiksi lastensuojelun sosiaalityössä on paikoin todella hyvää osaamista rajat ylittävien tilanteiden hoitamiseen.
– Toisaalta on mahdollisuus, että osassa tilanteita jätetään toimimatta, koska ei tunneta riittävästi ylirajaisten ilmiöiden erityispiirteitä, toimivaltakysymyksiä tai viranomaisten toimintamahdollisuuksia, eikä ole olemassa toimivaa viranomaisyhteistyön mallia.
Jäppinen nosti esiin myös hypernäkyvyyden ja -näkymättömyyden jännitteen, joka rodullistettuihin vähemmistöihin liitetään.
– Riskinä, on että vähemmistöihin kuuluvat lapset nähdään potentiaalisina laiminlyönnin ja kaltoinkohtelun uhreina yleistävien oletusten takia. Toisaalta vaarana on myös se, ettei rodullistettujen lasten elämässä ilmeneviä riskejä joko tunnisteta tai ne sivuutetaan siksi, että halutaan hyväksyä kulttuurieroja tai pelätään puuttumista, koska se koetaan vaikeaksi.
Haasteina pitkät prosessit ja tuen katveet
Ylirajaisten lastensuojelutilanteiden ratkaiseminen on haastavaa myös siksi, että prosessit ovat pitkiä ja tuessa on katveita, professori Joa Hiitola Tampereen yliopistosta kertoi. Tilanteissa voi olla piirteitä, jotka vaatisivat nopeaa reagointia.
– Onnistunut lapsen edun turvaaminen ylirajaisissa tilanteissa edellyttää useiden viranomaisten yhteistyötä sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen toimivaa yhteistyötä. Ylirajaisissa tilanteissa viranomaistuen katveeseen jäävät vielä erityisellä tavalla lapset, jotka ovat jo valmiiksi haavoittuvissa asemissa, esimerkiksi paperittomuuden tai ihmiskaupan uhriksi joutumisen vuoksi.
Usein lasten suojeleminen jää yksilöiden varaan, mikä Hiitolan mukaan johtaa sattumanvaraisuuteen. Tämä nousi esiin myös tilaisuuden alussa esitetyssä Kaisa Rastimon elokuvassa Nasrin’s voice, joka kertoo 13-vuotiaana lapsiavioliittoon pakotetun nuoren kurdinaisen Nasrin Ebrahimin tarinan ja hänen taistelustaan Irakiin kaapattujen lastensa oikeuksien puolesta.
– Kolme lasta katosi kodistamme yhtenä päivänä, eikä kukaan perheestäni tullut käymään kertaakaan talossani. Viikkoa myöhemmin pyyhin kyyneleeni, pukeuduin, meikkasin ja jatkoin säännöllistä koulunkäyntiäni. Sitten aloin kovaa miettiä, mitä voisin nyt tehdä. Miten voin tuoda tyttäreni takaisin kotiin kunniallisella ja laillisella tavalla, Ebrahim kertoi puheessaan.
Paikallistasolla tarvitaan tiiviimpää viranomaisyhteistyötä
Tilaisuudessa järjestettyyn paneelikeskusteluun osallistuivat lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen, hallitussihteeri Sanja Raunio oikeusministeriöstä, rikoskomisario Leo Vassilev keskusrikospoliisista, Miina Kokoi Kaapatut Lapset Ry:stä ja sosiaalityön apulaisprofessori Maija Jäppinen Helsingin yliopistosta.
Tutkijat ja paneelikeskusteluun osallistuneet asiantuntijat painottivat paikallistason yhteistyön merkitystä ylirajaisissa lastensuojelutilanteissa. Sen tulisi olla nykyistä nopeampaa ja tiiviimpää.
Rikoskomisario Vassilev korosti, että kotimaan ketju pitää ylirajaisten lastensuojelutilanteiden osalta saada kuntoon viivästysten välttämiseksi. Jos lasta ollaan viemässä ulkomaille tilanteessa, jossa hänellä on lastensuojelun tarve tai matkalle ei ole huoltajan suostumusta, kaikkien asiaa käsittelevien viranomaisten on reagoitava nopeasti ja esimerkiksi sosiaalityön ja poliisin yhteistyön on oltava saumatonta.
Nopeaa toimintaa tarvitaan myös kansainvälisessä yhteistyössä. Esimerkiksi Schengen-alueella ei ole rajatarkastuksia, jolloin on tärkeää tehdä Interpol-kuulutus nopeasti, jos halutaan estää perheiden poistuminen Schengen-alueelta.
Panelistit nostivat esiin myös eri maiden viranomaisten kanssa tehtävän yhteistyön. On tärkeää, että erityisesti niin sanotuissa hankalissa maissa on yhteyshenkilöitä, jotka antavat toiminnalle kasvot. Yhteistyön avulla olisi mahdollista myös tuoda eri maiden käytäntöjä lähemmäs toisiaan.
Lastensuojelun käsikirja ammattilaisten tueksi
Rajat ylittäviä lastensuojelutilanteita tutkittiin Suomen Akatemian rahoittamassa CARELA-hankkeessa ja sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamassa Suojatie-hankkeessa. Suojatie-hankkeen tulosten pohjalta koottiin Lastensuojelun käsikirjaan ohjeistus ylirajaisiin tilanteisiin. Palvelupolun on tarkoitus helpottaa viranomaisten toimintaa ja tarjota yksinkertaisessa muodossa välineitä ylirajaisten tapausten hoitamiseen ja toimivaltakysymysten hahmottamiseen. Käsikirja on verkossa avoimesti saatavilla Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilla.
– Käsikirja on suunnattu ensisijaisesti lastensuojelutyön ammattilaisille ja lastensuojelun kanssa yhteistyötä tekeville tahoille, mutta sen ohjeistuksista hyötyvät esimerkiksi myös opiskelijat ja lastensuojelun asiakkaat, väitöskirjatutkija Noora Kivioja Helsingin yliopistosta kertoi.
